Celine Dion tarjosi näyttävän spektaakkelin
• Celine Dion Helsingin Hartwall Areenassa maanantaina 9.6.
Mitä kertoo laulajasta, että huomattava osa ohjelmasta on lainattu muilta? Celine Dionin tapauksessa ainakin sen, että solisti ei pelkää kokeilla rajojaan.
Dionin konsertoidessa ensimmäistä kertaa Suomessa maanantaina täpötäyden katsomon reaktioista päätellen oli yhdentekevää, että moni illan mittaan kuultu teos on ollut hitti jo ennen kanadalaisen kosketusta, tekijöinä muun muassa Cyndi Lauper, Heart, Jennifer Rush, Eric Carmen, Queen, James Brown sekä Ike ja Tina Turner.
Coverien ohessa Dion tarjosi yltäkylläisen valikoiman omille albumeilleen räätälöityjä luomuksia I’m Alivesta ranskaksi laulettuun Pour que tu m’aimes encore -balladiin. Illan ehkä odotetuin esitys oli kuitenkin jälkimmäisenä encorena kuultu Titanic -elokuvasävelmä My Heart Will Go On, joka kytki mielikuvat videopintojen suoltamiin filminäytteisiin.
Siinä missä rock-konkarit Mark Knopfler, John Fogerty ja Bob Dylan ovat esiintyneet Suomessa vajaille katsomoille tänä keväänä, Dionin konserttiin myytiin järjestäjän mukaan 13 500 lippua. Lähes puolen miljoonan ostetun levyn ohella menekki viestii, että nyky-Suomessa on tilausta myös tällaiselle estradiviihteelle.
Vastinetta rahalle
Kaikkineen lähes kaksituntinen show oli komeimpia Helsingin areenassa nähtyjä. Visuaalisesti Dion tarjosi runsaasti vastinetta 109-199 euroa maksaneille pääsylipuille.
Yleisön keskelle sijoitettu lava toi tähden lähelle. Dion, seitsenjäseninen yhtye ja kahdeksan tanssijaa levittivät spektaakkelin kaikkiin ilmansuuntiin tasapuolisesti. Videopinnoille ajettiin esityksen yksityiskohtien lisäksi grafiikkaa sekä katkelmia musiikki- ja muista videoista. Valotrussien kehystämä ja myös alta valaistu lava kätki sisäänsä hissejä ja liukuhihnoja, jotka kasvattivat osaltaan shown näyttävyyttä.
Kappalevalikoima korosti Dionin imagoa hienostuneen jakkupuku-soulin taitajana. Naisen ääniala on genreen sopiva, samoin hänen dramaattinen tulkintansa.
Vaikka Dionilta puuttuu esimerkiksi Whitney Houstonin fraseerauksen lämpö ja teoksiin sielukkaan hehkun silaava palo, kanadalainen selviytyi kunnialla vaikeistakin haasteista. Esimerkiksi It’s All Coming Back To Me Nown ja My Loven kaltaisessa yltiötunteellisessa vuodatuksissa laulajan viileys pelasti kappaleet hukkumasta patetiaan.
Osumia ja huteja
Dionin viimeisimmän albumin Taking Chancesin poiminnoista kokonaisuudesta erottuivat myönteisesti keskitempoinen Shadow Of Love ja Alone, Heartin mahtiballadin tulkinta. Ensimmäinen encore, Turnerien bravuureihin kuulunut River Deep Mountain High yllätti sekin latauksellaan, varsinkin kun sitä edeltänyt soul-klassikoiden potpuri jäi vaisuksi.
Queenin We Will Rock Youn kierrättäminen sen sijaan tuntui perusteettomalta, ja vaikka Dion on omaksunut Freddie Mercuryn machoelkeet hauskasti, myös The Show Must Go On olisi saanut jäädä vetämättä. Nyt Dion vaikutti lähinnä kalastelevan sympatiaa kollektiiviseen muistiin iskostuneilla sitaateilla.
On solistista ja musiikkivalinnoista mitä mieltä tahansa, maaliskuun lopussa 40 täyttänyt Dion osoittautui maineensa veroiseksi ammattilaiseksi. Jokainen ele oli hiottu ja esitys useine asun- ja teemanvaihtoineen kulki saumattomasti.
Välispiikeissään tähti ruoti omaa kokemusmaailmansa ja luki katsomoa herkkävaistoisesti: yleisön laulusuoritus näytti ihastuttavan spontaanisti, ja kun koko areena osoitti suosiota seisaaltaan, Dion nyökkäili hyväksyvästi ja kiitteli kohteliaasti suomeksi.
MATTI KOMULAINEN
Julkaistu 11.6.2008 2:33:08
http://www.turunsano...97,1:0:0:0:0:0: